Masentaa. Ahdistaa. Pelkään menettäväni ystäväni. Tiedän, tiedän. On tyhmää ja väsyttävää ajatella näin, mutten voi sille mitään. Ajattelen ihmisten jättävän minut, kyllästyvän minuun ajan kuluessa. Olen tylsä. Minussa on jotain vikana. Aivoni eivät toimi oikein, ne ovat lukossa, tukkeutuneina, täynnä tyhjyyttä. Kieleni ei tottele, puhun mitä sattuu, epäselvästi ja sekavassa järjestyksessä. Olen liian outo.

En ymmärrä, miten ystäväni voivat pitää minusta, mutta olen niin kiitollinen siitä, että minulla on heidät. Rakastan heitä niin paljon että sattuu...

Miten se sanonta menee, "se ei satuta mitä ei tiedä" ? And that´s why I hate Facebook. Well, actually the whole Internet. Sad.

Sitten vähän epäangstia. Tänään oli ihan mukava päivä, tutustuin tai no juttelin yhden mukavan oravan kanssa. (Heh, jos ei tiedä mitä tarkoitan oravalla, saattaa kuulostaa aika hassulta.) Piristi mukavasti tylsää bilsan lukua kolmoskerroksessa. Koulun jälkeen syömään (oli aikas hauskat keskustelut, vähän liiankin hauskat), vessaan ( :D ), jäätelöä, kuvia.

Well, xoxo.

S.