Panic panic panic.

Vittu. (Kirjoititn aluksi 'mur' mutta se ei ollut tarpeeksi vahva kuvaamaan olotilaani.)

Ikävöin ystäviäni. Ikävöin ihmisiä ympärilläni. Ikävöin syksyistä sadetta, ruskaa ja raikasta syysilmaa. Niin, olen siis ollut kotona viimeiset kolme päivää liikkumatta minnekään. Niin TYLSÄÄ. Tällainen ärsyttävä semikuumeolotila. Huomenna menen kouluun, vaikka olisin kuumeessa! Niin kauhea ikävä että sattuu. :'(

YYYH. Hampaani mädäntyvät varmaan kohta ja tippuvat pois, kun olen syönyt joka päivä karkkia. Aaaargh. Pitäisi yrittää syödä vähän terveellisemmin.

Aamiainen: kahvia, leipää tai puuroa

Lounas: salaattia ja jotain lämmintä ruokaa

Välipala: vaihtelevasti, välipalapatukkaa muun muassa

Iltaruoka: salaattia ja lämmintä ruokaa

 

Ja kaipaan urheilua. Haluan pellolle juoksemaan ja nauttimaan syksystä, kohta alkaa talvi...

 

Maanantai lähestyy. Pelottaa. Sain kuuntelusta monivalinnoista 51/60, avoista en vielä tiedä, mutta tuntuu, että ne meni vähän paskasti. Huoh. Jos haluan E:n, aineesta pitäisi saada ainakin 85 pistettä tai sitten luetunymmärtämisten pitäisi mennä tosi hyvin.Iiik.

JA (okei, nyt tää meni vähän valittamiseksi) ärsyttää olla seitsemäntoista! En pääse bileisiin. :'( Sadan aamun bileet meni ohi sivuun. NIIN epäreilua. Kyllä minun maksani ja aivosoluni kestävät ihan yhtä hyvin (tai huonosti) kuin pari kuukautta vanhemmilla. Sitä paitsi en joisi edes paljon... Siellä olisi voinut olla vaikka erikseen anniskelualue, niin olsin päässyt edes tanssimaan. Joo, tiedän, tää valitus on tosi teiniä, mutta ei voi mitään, harmittaa ja ärsyttää vaan niin helvetisti. Loppuvuodesta syntyneitä rangasitaan aina kaikesta. ANGST.

Voi elämä. On minullakin murheet. Saisin hävetä. Elämässä on pahempiakin asioita. Milloin opin nauttimaan asioista, mitä minulla on, enkä murehtimaan niistä, mitä minulla ei ole? Ja milloin ymmärrän, ettei muiden onni ole minulta pois?

 

Lukeekohan kukaan muuten tätä blogia? :D Heh. Olisin voinut piilottaa tämän, laittaa vain näkyviin minulle, mutta toisaalta on hauska ajatella, että joku lukee tätä yön pimeinä hetkinä... joo. X)

 

Varmuuden vuoksi, jos joku ystävä sattuisi lukemaan tätä salaa:

Rakastan ystäviäni. Niin paljon, että he tuskin ymmärtävätkään kuinka paljon. Välillä tuntuu, että he ovat tärkeämpiä minulle kuin minä heille. En voi olla tuntematta itseinhoa every once in a while. MUTTA siis ystävät rakkaat, olette korvaamattomia. <3

xoxo,

S.

 

 

PS

Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin